Univerzitní knihovna OU - Úplné zobrazení záznamu

Intro -- Nimilehti -- Tekijanoikeussivu -- Johdanto -- Sisalto | Luku yksi -- Luku kaksi -- Luku kolme -- Luku nelja -- Luku viisi -- Luku kuusi -- Luku seitseman -- Luku kahdeksan -- Luku yksi | Ei enaa koskaan! -- "Herran henki on minun yllani, silla han on voidellut minut. Han on lahettanyt minut ilmoittamaan koyhille hyvan sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, paivaa, jona Jumalamme antaa palkan. Han on lahettanyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon oljya, hiuksille tuhkan sijaan juhlapaahineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen vii -- Luku kaksi -- Ennen kuin jatkamme, tarkastellaan sita kauheaa menetysta, kipua ja tappiota, jota Israelin lapset ovat kokeneet. Tama on hyvin tarkeaa, jos haluamme valttaa samat kauheat kokemukset. He joutuivat tahan inhimillistavaan kokemukseen, koska he eivat totelleet pyhia ohjeitaan. He hylkasivat Jumalansa lait. Jos et tottele Jumalaa, vaan hylkaat Hanen tiensa, joudat maksamaan siita raskaasti. Joudut kokemaan rangaistuksia, ongelmia, nalanhataa, taisteluja (seka nakyvia etta nakemattomia), sairauksia, -- Luku kolme | Katsokaa sateenkaarta | "Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaelaimia ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. Ja kun Herra tunsi polttouhrin tuoksun, han sanoi mielessaan: ’Mina en enaa koskaan kiroa maata ihmisen tahden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enaa en havita kaikkea elavaa, niin kuin tein. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvo, eika korjuu, ei vilu eika helle, ei kesa eika talvi.

Anotace

Annotation